Sivut

torstai 30. toukokuuta 2019

Kesäloma

Kahden ja puolen kuukauden kesäloma, viimeksi reilut 20 vuotta sitten. Monenlaisia suunnitelmia on tehty, pikku reissu kotimaassa, vähän isompi ulkomaille, mökkeilyä ja ennen kaikkea rennosti ottamista. Näihin tunnelmiin.


torstai 23. toukokuuta 2019

Storfinnhova gård


Teimme luokan kanssa kevätretken, jossa kävimme Sagalundin museossa ja Storfinnhova gårdilla. Molemmat kohteet olivat itselleni uusia, mutta ehdottomasti käymisen arvoisia.

Storfinnhova gård Linkki Storfinnhovan sivuille

"Kemiön saarella sijaitseva Storfinnhova gård on ympärivuotinen, korkealuokkainen juhla,- kokous,- koulutus- ja elämyskeskus. Tila sijaitsee erittäin kauniissa vanhassa kulttuurimaisemassa, jossa rakennukset ja puistomainen ympäristö luovut erilaisille tilaisuuksille upeat puitteet. Ehdoton vetonaula on metsään rakennettu elämyksellinen metsäkylä, jossa puron varrella sijaitsee maanalainen graniittinen savusauna. Taianomaisessa saunassa voi löylyjen välissä vilvoitella sen läpi virtaavassa purossa."







keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Sagalund


Teimme luokan kanssa kevätretken Sagalundin museoon ja Storfinnhova gårdille. Sää suosi ja kaksi itselleni uutta kohdetta kotimaassa tuli nähtyä.

Sagalundin linkki museon sivuille museo ja puutarha olivat kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia täynnä.


"Sagalund museo, puutarha ja lastenkulttuurikeskus - perustajana Nils Oskar Janssonin mukaan "palanen todeksi tullutta runoutta". Täältä löydät erilaisia rakennuksia Kemiönsaaren historiasta: käräjätalon, torpan, maatilan, huvilan, kaksi vanhaa koulua ym. Tämä kaikki sijaitsee vehreässä puistossa, joka perustettiin vuonna 1900."






















lauantai 18. toukokuuta 2019

Pihasuunnittelu


Tein suunnitelman omalle pihalle, tontti on rinteessä. Pihaa hallitsee useampi suuri tammi ja muutamia muita puita. Viisi puuta kaadetaa, että saadaan tilaa hyötypuutarhalle ja tunnelmalliselle perkolalle. Tontti on päättyvän tien päässä ja kahdelta syrjältä rajautuu metsään.











perjantai 3. toukokuuta 2019

Littoisten vanha verkatehdas


Kulttuuriympäristöä käsittelevällä kurssilla saimme valita omalta kotiseudultamme arkkitehtuurikohteen, jonka historiaa tutkimme ja teemme koosteen luokalle kerrottavaksi.

Valitsin omaksi kohteekseni Littoisten vanhan verkatehtaan.
Noin kymmenen kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsee Littoinen, jonka sydän on vanha punatiilinen verkatehdasLittoisten vanha verkatehdas. Historiallinen tehdas on muutettu asuinrakennukseksi. 


Littoisten vanutuslaitos 
Ensimmäinen Littoisiin rakennettu teollisuuslaitos aloitti toimintansa 1740-luvun alkupuolella. Paikalle, jossa myös nykyinen verkatehdas sijaitsee, rakennettiin Esaias Wechterin Turkuun v.1749 perustaman verkamanufaktuurin vanutuslaitos. Kankaan viimeistelyssä käytetty veden laatu oli olennainen syy siihen, miksi Turun verkamanufaktuurin tamppimylly sijoitettiin juuri Littoisiin jo 1739, lähes autioiden niittyjen ja metsän keskelle. Turun verkatehtaan kankaat kuljetettiin pestäväksi Littoisiin, koska poikkeuksellisen pehmeävetinen Littoistenjärvi kirkasti kankaan värit ja viimeisteli laadun. 


Littoisten verkatehtaan ensimmäinen rakennusvaihe 
Vuonna 1823 perustivat turkulainen maisteri Christian Hjelt ja kauppiaat Abraham Kingelin ja Axel von Pfaler Littoisten verkatehtaan. Tehdasprivilegioissa edellytettiin yrityksen aloittavan toimintansa ts. saavan tehdasrakennuksen valmiiksi ja koneet hankittua kahden vuoden kuluessa. Verkatehtaan toimipaikaksi tuli Littoinen, jossa sijainnut vanha vanutuslaitos tontteineen ostettiin yhtiölle samana vuonna 
Tehdasrakennuksen syntyvaiheista ei ole säilynyt juuri mitään tietoja. Yhtiön kirjanpitoa tältä ajalta ei ole löytynyt, samoin puuttuvat rakennuspiirustukset ja tiedot rakennuksen ja toiminnan suunnittelijasta. 
Littoisten tehdas sai aluksi käyttövoimansa pienestä myllypurosta. Tuotantomäärät pysyivät alhaalla, kunnes tehdas tilasi James Wattin 16 hevosvoiman höyrykoneen 1843. Uusi käyttövoima nosti tuotannon arvon muutamassa vuodessa lähes viisinkertaiseksi, ja kankaan valmistuksesta tuli samalla osa alkavaa suurteollisuutta. 
Littoisten verkatehdas otti ensimmäisenä teollisuuslaitoksena Suomessa höyrykoneen käyttöön. Sen ansiosta verkatehtaasta tuli Suomen toiseksi suurin teollisuuslaitos Tampereen puuvillatehtaan Finlaysonin jälkeen. 



Laajeneminen Pieni tehdasrakennus ei riittänyt kasvavalle tuotannolle, vaan tehdasta alettiin laajentaa. 1850-luvun alkuun mennessä rakennettiin siipi pohjoiseen päin mm. lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin piirustusten mukaan. Arkkitehti G. Th. Chiewitzin suunnittelema kahdeksankulmainen konttori- ja asuinrakennus. 


Schnittien aika Omistaja Frietscenin tehtyä konkurssin tehdas siirtyi vuonna 1864 värjärimestari Louis Schnittille. Tämän aikana tehtaan koneistusta yhä lisättiin ja monipuolistettiin. Ulkomailta tuli uusia laitteita ja juuri, kun ne oli saatu asennuttettua paikoilleen, tuhosi elokuussa syttynyt tulipalo kokotehtaan sisuksen ja koneiston.  Littoisten verkatehtaalla on ollut värikkäitä patruunoita, jotka ovat panneet kaiken peliin omistamansa verkatehtaan puolesta. Merkittävimmät näistä olivat isä ja poika Louis Schnitt (1884-1917), jotka hallitsivat tiukalla mutta oikeudenmukaisella kädellä tehdasyhteisöä lähes 50 vuoden ajan. Isä rakensi aivan tehtaan viereen perheelleen kodin, joka valmistui 1864 - 1885. Näin hän saattoi herkeämättä valvoa alaisiaan, etteivät laiskotelleet tai juoruilleet kesken työpäivän. Tyyliltään rakennus edustaa sveitsiläistyylistä uusrenessanssia ja on ilmeisesti lääninarkkitehti G.ThChiewitzin suunnittelema. Talo muutettiin pääkonttoriksi 1890-luvulla, kun Louis Schnitt nuorempi rakensi omalle perheelleen lähistölle näyttävän linnan. Rakennus säilyi toimistokäytössä tehtaan lopettamiseen saakka. 


Littoisten kylä Ensimmäinen työläisrakennus valmistui tehtaan luoteispuolelle 1823. Talo nimettiin Töröläksi. Törölässä oli 20 kamaria kahdessa kerroksessa ja alakerrassa oli alkuun yhteiskäytössä leivintupa, jossa myös pestiin pyykkiä. Työläistaloihin ei tehtaan toiminnan aikana tullut juoksevaa vettä, eikä niissä ollut viemäreitä. Puutaloilla on omat, hieman hupaisiltakin kuulostavat nimet. Osa on alkuperäisiä, osa myöhemmin annettuja. Nimet liittyvät niiden muotoon, asukkaisiin, väriin tai sijaintiin. Kun ensimmäinen talo valmistui, se siinä törrötti yksinäisenä mäenkumpareella - ja sai nimen Törölä. Kun Tehtaanmäki oli rakennettu täyteen 1920-luvun alussa, alettiin tähyillä tonttitilaa muualta. Läheisen mäen päältä Kaarinan puolelta löytyikin sopiva tila, jonne alettiin rakentaa Kotimäen asuntoaluetta. Arkkitehti Bertel Jung suunnitteli Kotimäkeen 24 paritaloa, jotka valmistuivat 1924. Seuraavina vuosina taloja rakennettiin vielä neljä lisää. Asunnot poikkesivat Tehtaanmäen pienistä hellahuoneista; kaikissa oli kaksi huonetta ja keittiö sekä poikkeuksellisesti viemäri. Ensin Kotimäkeen pääsivät asumaan vain virkailijat ja perheet, joiden molemmat vanhemmat olivat tehtaassa töissä. Monilapsisille perheille oli helpotus päästä tilavaan lähes 60 neliön asuntoon. Tosin pieniin tiloihin oli totuttu ja raha oli tiukassa, siksi saatettiin toiseen kamariin ottaa alivuokralainen. 
Linkki virtuaalikierrokselle 


Tehdasrakennus saavutti nykyiset mittansa 1924, kun Littoistenjärven rannan puoleinen siipi valmistui Valter Jungin piirtämänä. 
Vaatimattoman alun jälkeen tarmokkaat patruunat laajensivat tehdasta, kunnes 1920-luvulla se saavutti nykyiset mittansa. Silloin maamerkiksi nousi yli 50 metriä korkea vesitorni, jonka suunnitteli arkkitehti Valter Jung. Tornista vesi tuli paineella portin pielessä olevaan hanaan, josta työväki haki sangoilla vettä. Korkeaan torniin kannatti asentaa kellotaulut neljään ilmansuuntaan. Aikuiset tiesivät milloin mennä töihin ja lapset leikeistään kotiin. 



  1. Talvisota Höyrypaloruiskua käytettiin vielä, kun syttyi talvisota. Littoisissa pelättiin, että Neuvostoliitto jonain päivänä pommittaisi tehdasta, sillä tehdas teki sotilaille kankaita ja huopia. Siksi töitä tehtiin vain öisin ja pimennetyin verhoin. Pelko osoittautui todeksi helmikuussa 1940, kun neuvostokoneiden pommit osuivat kehräämöön. Se syttyi tuleen ja paloi kerros kerrokselta pohjaan saakka. Jäljelle jäivät ainoastaan paksujen jääpuikkojen peittämät seinät jäätyneestä sammutusvedestä. Työntekijöiden työvuoro oli päättynyt vain tuntia aikaisemmin. Pommituksen alkaessa joku juoksi metsään, joku ryömi sängyn alle, sillä pommisuojia ei ollut. Suuri ihme oli, ettei kukaan kuollut, ei edes loukkaantunut. Koska muut verkatehtaan osat säilyivät koskemattomina, tehdas jatkoi toimintaa, sillä sota-aikana kankaasta oli pulaa. Välirauhan aikana kehräämö rakennettiin uudelleen. Pommituksesta on muistona monet tuhosta kertovat valokuvat sekä pommien sirpalejäljet, jotka ovat kaivertuneet kulmikkaaseen porrastorniin. 



  1.  Toiminnan loppuminen 1960-luvulla ulkomaalainen halpatuonti muutti markkinoita ja Neuvostoliiton kauppa ei vetänyt odotetulla tavalla. Tehtaan toiminta päätettiin siirtää Turun Raunistulaan, jonne oli rakennettu uudet tuotantotilat. Littoisten Verkatehtaan yli 230 vuotta kestänyt taival loppui kannattamattomana 1968, jolloin veran ja saran kutominen loppui Littoisissa. 1970 ja 1980-luvulla tehdas-alue alkoi rapistua ja tehdas muuttui sekalaiseiseksi teollisuus- ja varastorakennukseksi kärsien huollon ja hoidon puutteesta.  Tehtaan pelasti lopulta arvojen muutos. Museovirasto luokitteli koko Tehtaanmäen merkittäväksi ja poikkeuksellisen hyvin säilyneeksi teollisuusmiljööksi, ja Liedon kunta päätti suojella sen kaavalla, joka valmistui 1987. Tehdasrakennuksen kohtalo sinetöityi, kun rakennuttaja Olli Ojala osti sen kumppaneineen 1994 ja muutti sen satojen ihmisten kodiksi.